|
|
|
|
|
|
|
|
|
 Posted: Tue Nov 11, 2008 7:40 am
Kekri nuuhki ilmaa uteliaasti. Tämä oli ensimmäinen kerta kun nuori uros oli lähtenyt kotinsa suojista tutkimaan tulevaa asuinympäristöään. Vaikka se ja Taika olivat vielä pentuja, Thanassa halusi näiden ymmärtävän jo varhain etteivät ne tulisi ikuisesti asumaan ihmisten kanssa. Ne kuitenkin olivat villejä Temeoita, ja villien eläinten paikka on luonnossa..
"Vau", Kekri sanoi kääntyen Taikan, kumppaninsa puoleen. "Täällä me kai sitten tulemme asumaan kun olemme kasvaneet, vai?"
Taika nyökkäsi vaitonaisesti. Se ei olisi oikeastaan halunnut lähteä tänään ulos laisinkaan - televisiosta olisi tullut hauskaa ohjelmaa.. Mutta Kekrille ei pystynyt sanomaan ei silloin kun tämä kerran päätti jotain. Siinä nuo kaksi olivat varsin samanlaisia - itsepäisiä kuin muulit. Ei sinänsä, olihan Duhla kaunista aluetta, ja Taikan mielestä metsissä oli jotain salaperäistä. "Eikös 'äiti' sanonut täällä asuvan lauman meikäläisiä? Mahdammeko törmätä heihin?" naaras mietti ääneen.
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Nov 11, 2008 7:57 am
Vaitonaisena kuin metsän puut itse istui kivenlohkareiden suojassa Oka-lauman johtajanaaras, kaksiväriset silmät naulittuina näihin kahteen tulokkaaseen. Oli ilahduttavaa nähdä, että kasvattajat lähettivät omansa ja nuorena tutustumaan alueeseen-- oli tavattoman hankalaa tutustuttaa jo aikuisiälle kasvaneet jäsenet elämään luonnossa.
Loppusyksyn alastoman harmaa ja ruskea maisema kätki Nuikurun helposti katseilta, siinä missä valkoisen ja oranssin kirjavat pennut näkyivät suhteellisen kauas. Ruska-aikaan niitä tuskin erottaisi, mutta nyt kun puut olivat alastomia ja maa ruskeanmusta, ne erottuivat varsin selkeästi.
Päättäen pysyä vielä näkymättömissä, naaras asettui maahan tarkkailemaan alueelle juuri putkahtaneita pentuja.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Nov 11, 2008 8:10 am
Jos Kekri olisi ollut tottuneempi kaikkiin ympärillään pyöriviin hajuihin, se olisi ehkä kyennyt huomaamaan olevansa tarkkailun alaisena. Näin ei kuitenkaan ollut, joten nuorukainen jatkoi metsän tutkiskelua huolettomasti.
Loppusyksyn tuuli oli kirpeä, mutta onneksi turkki suojasi kylmältä - ja olihan Kekrillä rakas kaulahuivinsakin. "Linnut ovat kai lähteneet etelään.." se totesi Taikalle pistettyään merkille kuinka hiljaista metsässä oli. "Minkäköhänlaista lumi mahtaa olla?" pentu jatkoi innokkaasti. Kumpikaan niistä ei ollut nähnyt vielä lunta muualla kuin televisiossa.
Taika katseli puiden paljaita latvoja, miettien miksi ihmeessä ne pudottivat lehtensä talveksi. Se tuntui niin kummalliselta, melkein kuin jos Temeo pudottaisi karvansa! "Häh?" nuori naaras hätkähti mietteistään kun Kekri jatkoi puhumista. "Um.. kylmää se kai ainakin on. Sen käsityksen minä olen saanut.." se vastasi toisen kysymykseen.
Kaksikosta herkempänä Taikasta tuntui kuin joku olisi katsellut heitä, mutta ei kyennyt tarkemmin sanomaan kuka ja mistä.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Nov 11, 2008 11:52 am
"Kylmää ja märkää," Nuikuru totesi iälleen ja asemalleen sopivan rauhallisen toteavaan sävyyn todettuaan, ettei pentujen katselu loppujen lopuksi ollut järin mieltäylentävää puuhaa. Suurikokoinen alpha nousi jaloilleen ja puisteli pitkiä korviaan, mittaillen hieman kauempana seisovia pentuja katseellaan ennenkuin astui lähemmäs.
Ei toki ollut johtajanaaraalle sopivaa avata suutaan ensin, mutta pennut olisivat todennäköisesti säikähtäneet hiljaista aikuista huomattavasti enemmän.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Nov 11, 2008 11:59 am
Taika kääntyi välittömästi ympäri kuullessaan aikuisen puhuvan. "Niinkö?" pentu kysyi empimättä. "Lumi on siis aika samanlaista kuin vesi, vai?" Alphanaaras oli nuorempaan verrattuna paljon suurempi, ja Taika katsoi toista kunnioittavasti, vaikka puheensa hieman röyhkeää olikin.
Kekri kallisti päätään hieman katsoessaan vierasta. "Oletko sinä tämän alueen johtaja?" nuori uros kysyi varovasti, tahtoen antaa hieman paremman ensivaikutelman kuin suorasukainen kumppaninsa. "Minun nimeni on Kekri, ja tämä tässä on Taika.. tulimme tutustumaan alueeseen ennen kuin meidän tulee muuttaa tänne.."
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Nov 11, 2008 12:22 pm
"Kutakuinkin," Nuikuru nyökkäsi Taikalle, suoden tälle hieman vinon hymyn-- mitä nyt Temeot hymyilemään kykenivät. Naaras asteli hitaasti pentujen luo, nyökäten näille tervehdyksensä kun Kekri oli saanut molemmat esiteltyä.
"Nuikuru, olen Oka-lauman johtaja," hän esittäytyi itse, levittäen eripariset siipensä ja sitten taittaen ne kyljilleen lepäämään. "Mukavaa, että tulitta, Kekri ja Taika. Voi olla teille viisainta pysytellä ihmisten hoivissa kunnes talvikuut ovat ohi."
Ihmisten luona kasvaneille, etenkin nuorille Temeoille, talvi saattoi olla rankkaa aikaa, etenkin raakaan lihaan totutteleminen kun kasvisto ei tarjonnut ravintoa lumisena kautena. Mikäli nyt ei halunnut jäkälää syödä, mutta se sopi ennemmin kauriseläimille.
"Ensimmäistä kertaa alueella?"
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Nov 11, 2008 12:39 pm
Taika leyhytteli hieman omia pieniä siipiään katsellen Nuikurua ihailevasti. "Tuollainen minäkin haluan olla, kun kasvan!" naaraspentu ajatteli. Johtajanaaras oli selvästi viisas ja arvostettu.
Aikuisen kysyttyä olivatko he ensimmäistä kertaa alueella, Taika nyökkäsi. "Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta kun lähdimme kotipihaa kauemmaksi.." se sanoi ujosti.
Kekri nyökkäsi myös ja jatkoi, "Missä muu lauma on? Ovatko he etsimässä ruokaa? Sitä ei varmaankaan ole kovin helppo löytää enää.."
Nuori uros myös ihaili Nuikurua tämän arvokkaan käytöksen tähden. Ehkä se ja Taikakin joskus olisivat yhtä vaikuttavia.. Salaa nuorukainen myös hieman kadehti molempien naaraiden siipiä. Ei niillä varmaankaan lentämään kyennyt, mutta hienolta ne silti näyttivät..
"Tuleeko meistäkin Okan jäseniä, kun kasvamme?" Taika päätti vielä kysyä. Se ei tiennyt kovinkaan paljoa laumakäyttäytymisestä, mutta sen oppisi myöhemmin..
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri May 22, 2009 8:08 am
Nuikuru hymyili sisäänpäin nuoren naaraan siiville. Vaikka lentäminen ei pienillä siivillä juuri luonnistunut, ne takasivat kantajalleen selkeän edun mitä nopeuteen tuli. Siivellisistä tuli usein loistavia metsästäjiä ja rajavartioita tämän ominaisuuden nojalla.
Alphan katse kohdistui Kekriin tämän nyökättyä hyväksyvästi Taikalle. "Muu lauma hoitaa päivittäisiä askareitaan. Niihin kuuluvat niin ruuan hankinta, alueen tarkistaminen lauman turvallisuuden takaamiseksi, sekä satunnaiset tiedustelutehtävät Koru-lauman reviirin tuntumaan.." Pieni ilkikurinen pilke syttyi Nuikurun silmiin ja tämä laski päätään alemmas, kuin kertoakseen jotain salaista.
"Se on hyvin vaarallista."
Pennut olivat aina viehtyneitä vaaraan ja jännitykseen. Useinmiten houkuttava ajatus vaarallisesta ja tärkeästä tehtävästä riitti myymään lauman jäsenyyden läpi.
"Oikeastaan," Nuikuru käänsi päätään kohti Taikaa, "te olette jo Okan jäseniä, olette olleet syntymästänne asti. Täysikasvuisina voitte liittyä muun lauman seuraan. Mutta on tärkeää opetella selviämään ilman ihmisten apua ennen sitä."
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Jul 19, 2009 8:54 pm
"Oooooooh.." pennut sanoivat yhteen ääneen. Minkäköhänlaisia nämä Koru-lauman Temeot mahtoivat olla?
Molempien pentujen silmät laajenivat yllätyksestä Nuikurun seuraavista sanoista.
"Oikeastiko? Mekö olemme jo Okan jäseniä?" Kekri kysyi, ihmetys sen äänessä varsin ilmeistä. "En olisi osannut kuvitellakaan.."
"Eli heti kun osaamme pitää huolen itsestämme, voimme liittyä muuhun laumaan ja auttaa vaarallisissa tehtävissä?" Taika jatkoi melkoisen innoissaan. Se heilutti häntiään ja leyhytteli siipiään lapsellisen innostuksen vallassa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Reply
