Welcome to Gaia! ::

Tervehdys karvaiset toverini! biggrin En yleisesti ottaen ole tottunut postaamaan foorumeille, mutta eiköhän tämä tästä ala sutvaantua, toivottavasti muodostuu arjeksi.

Sattuuko täällä olemaan ihmisiä, eläimiä, otakuja tai muita enemmän tai vähemmän älyllisiä olioita, jotka eivät tee mitään päivisin? Täältä nimittäin löytyy yksi marsu, joka syljeskelee kattoon aina iltaan saakka, ja kaipaisi nyt juttuseuraa tahi tekemistä. Satun nimittäin olemaan opiskelemassa iltalinjalla, ja päivällä ei ole töitä tai koulua. neutral Tämä on yllättävän hankalaa siinä kohtaa, kun kaikki tutut itseasiassa ovat päivätöissä tai koulussa, ja tietenkin vapaita juuri silloin kun itse olen opiskelemassa.

Ilmoittautukaa! Ja kertokaahan toki, mitä ihmettä te olette tottuneet tekemään sitten päivät pitkät? Olen suunnitellut, josko kääntäisin unirytmiäni sen verran, että herään iltapäivä kolmelta, mutta luulen, että naapurini eivät arvostaisi yöllistä musiikinkuunteluani kun tulen kotiin...

Ja heti ollaan ohjaamassa paheiden tielle(ja jäpä jäpä jäpä)!
...Itseasiassa pelaan Guild Warsia, ja onpa minulla siellä pieni karvainen kiltakin, mutta valitettavasti minulla ei ole pöytäkonetta vaan kannettava ja näin ollen tietokonepelit eivät tahdo oikein pyöriä. Hyvä ehdotus muussa tapauksessa. Toisaalta kyllä, voisi olla oiva rako alkaa säästämään pöytäkoneeseen tai ainakin parempaan kannettavaan, mutta siihenkin menee aikaa.

Olispa minullakin yhtä paljon vapaa-aikaa. sweatdrop

Olen ollut epäonnisesti työttömänä jo jonkin aikaa ja tämä kattoon syljeskely tosiaankin vituttaa aika rankasti. Sitä voisi kyllä mennä vaikka harjaannuttamaan puhujanlahjoja Greenpeacen feissariksi tai jotain, mutta ylpeys laittanut vastaan.

Päivät menevät aika pitkälle Gaiassa (rahaa kun en tähän käytä niin tulee kikkailtua kultaa), pleikkarin kanssa, lukemalla ja sen Wowin kanssa. Olen silti sitä mieltä että se on vaarallinen peli enkä ole kovin vakuuttunut. Siihenkään en ole rahaa laittamassa, kolmas trial versio koneella.

Mutta koneelta kannattaa hankkiutua irti. Tämä ei ole terveellistä. Yritän käydä kissan kanssa ulkona toisinaan, teen keikkaa AMKlla taidemallina muutamina päivinä viikossa ja about kerta viikkoon lapsenvahtina perhetutuille. Neljän seinän sisällä tulee muuten hulluksi.

Päivärytmin kääntämistä en suosittele. Se ottaa hetken aikaa, palautuminen paljon aikaa etkä tule ikinä ehtimään mihinkään jos tarvitsee oikeasti lähteä esim. apteekkiin tai virastoihin. Testasin tämänkin keväällä. Ajan taju heittää ihan hirveästi (allekirjo yrittää olla kiroilematta...) ja päivät menevät vielä pahemmin sekaisin kuin ilman töitä. Tukeva päivärutiini kannattaa olla silloinkin kun on tyhjäntoimittaja, miulla yksi niistä on kissan laskeminen tunniksi parvekkeelle kello kymmenen aamupäivällä.

Varsin kyseenalaista kokemusta, mielummin olisin töissä ja tekemässä jotain hyödyllistä jossain määrin järkevää.

Ja ulkomaailmassa kun aika moni asia maksaa. Sitä mielellään olisi ihmisten ilmoilla, mutta minen saamari ole maksamassa ensin bussikyydistä keskustaan ja sitten kahveja yms yms. Ihan vaan kirjastoonkaan olemaan ei viitsi mennä ja jos jossain haluaa pidempään viihtyä se hieman vaatii joko sen yhden kahvin/kaljan/lonkeron/mehun tai vastaavan ostamista. Ennemmin sen rahan käyttää ruokakauppaan kuitenkin. Itsensä passiivisesta viihdyttämisestä ei viitsi maksaa kun sen voi tehdä kotonakin.
Miulla ainakin on vähätuloisena huono omatunto helposti kaikesta vähänkään ylimääräisestä, vaatekauppaankin toinen puolisko patistelee ja mie kärvistän vastaan kun odottaa vainoharhaisena sitä yllätyslaskua.

Olipa purkautumista. razz Aharistaa kyllä, mut vähemmän jos ei nuku päiviä. Ja näin parisuhteessa olevalle se ei oikein ole optio muutenkaan.

Kumpikin istuu omalla koneella ja pelaa. Voisin kyllä alkaa kohta onkimaan tuota rakastani takaisin pelien syövereistä ja vaatia elokuvailtaa...

Niin kauan kun rahaa on senkään vertaa, että tietää kahvin yms. ostamisen olevan mahdollista jos tahtoo, se ei ole ongelma. Todennäköisesti sitä ei tule silloin ostettuakaan, mutta se tietoisuus ettet omista penniäkään on niin saatanallinen tunne että ajatuskin, pienikin ohimenevä houkutus korpeaa ja syvältä.
Ja tämä miun ahristushan johtuu siitä, että kaikki paperit seisovat virastossa toista kuukautta kun osa-aikaisen työpaikkani palkanmaksujärjestelmä on hidas eikä ole pyynnöistä huolimatta toimittanut ennakkopalkkatodistusta. Ja ne saatanat tietävät että miun vuokranmaksu ajallaan on siitä kiinni.

Onnistui, mut ärsyttävän tiukilla kävi. On sanottava, että sitä kuinka paljon tuollainen taloudellinen epävarmuus ahdistaa ja hermostuttaa ei voi tietää ennen kuin joutuu itse sellaiseen soppaan - enkä todellakaan toivo kellekään sitä kohtaloa. Epävarmuus jostakin niin perusasiasta kuin vuokra ja syömisen laatu kummasti vääntää ajatuksia valuutasta, sitten kun on asiat normaalilla mallilla sen merkitys muuttuu taas.

Työn tekeminen ei sentään ole ihan kannattamatonta, kunhan nää alkukomplikaatiot vaan saa yskittyä läpi. Nyt näyttää vähän paremmalta, mut vielä jossakin ehditään mokata. Pessimisti putoaa matalammalta..

Voi olla noinkin. Voipi olla nimenomaan ylpeydestä tai kehtaamisestakin kiinni. Miulla ei sitä estettä sinällään ole, tiedän kuitenkin olevani tyyppi joka hoitaa hommansa helvetin hyvin, mutta nyt tilanne on tämä. Sen verran monessa sopassa on tullut uitua ja monenlaista tehtyä, ettei rahatilanteen myöntäminen horjuta itseluottamusta.

Jos välillä menee vähän paskemmin niin sitten menee ja hommalle tehdään jotain. Tulevaisuuteen suosittelen ihan duunarihommia, sillä alalla kun on töitä ja sitä mukavampaa homma on pidemmän päälle mitä helpompi on työnsä tulokset nähdä ja arvioida.