|
|
|
|
|
|
|
|
|
 Posted: Wed Nov 05, 2008 12:45 am
Anteeksi, kadotin pointtisi - mikä on ylpeydestä tai kehtaamisesta kiinni?
Olisin nyt kouluttautumassa elektroniikka-asentajaksi, jos olisin päässyt haluamaani kouluun. Papereiden kanssa säätämisen vuoksi pääsin vain varasijalle, eikä sieltä tietenkään mitään paikkaa minulle vapautunut. Koululla tutustuttaessa opettaja vakuutti, että tulevaisuudessa moisesta koulutuksesta on paljon apua, koska työtä tulee riittämään etenkin kun "wanhat konkarit" siirtyvät pois työelämästä. No, ehkä ensi vuonna uudestaan, saa nähdä jatkanko nykyisessä koulussani toisen vuoden vai en.
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri Nov 07, 2008 6:50 am
Täytyy myöntää, että ei juuri ole ollut noita tekemättömyysjaksoja.
Vajaa kuukausi jokunen vuosi takaperin, mutta en kyllä muista miten se aika siinä kului.
Mutta sanoisin, että lukisin kirjoja, kävisin kävelyllä, laittaisin ruokaa, katselisin animea, alkaisin taas piirtää, voisin harkita jotain kirjoittamista... sellaista mihin tällä hetkellä kaipaa aikaa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Nov 08, 2008 2:06 am
Muutama viikko kyllä menee kattoon syljeskellessäkin - aikaahan ei tunnetusti voi pysäyttää, vaikka tahtoisi, mutta sitten kun sellaisia viikkojen jaksoja on yhteensä jo pari vuotta, alkaa pikku hiljaa miettiä, mihin sitä elämänsä tuhlaa.
Lukisit kirjoja.. Sain itseni kyllä jo viime kuun puolella hakemaan paikallisen kirjastokortin, mutha tuotha~ lyhyestä välimatkastakaan huolimatta en ole saanut itseäni lainaamaan kirjoja. Osuutensa asiaan voi olla sillä, että mieluusti istuisin jollakin pehmeällä, mukavassa asennossa lukiessani, mutta kun ei ole toistaiseksi kuin kolme tuolia; tämä tietokonetuoli, keittiöjakkara ja muovinen parveketuoli. Sänkynä minulla toimii vuotava ilmapatja xd sillä on siis vähän paha istuskella lukemassa mitään tuolla valaisemattomassa nurkassa..
Ruokaa tulee kyllä laitettua, vähän pakonkin edessä.. Animen katsominen taas, äh. Se menisi netistä suoraan katsomiseksi ja näillä uskomattomilla nopeuksilla en malttaisi odotella. Siis todella; en malttaisi odotella, huolimatta siitä, että minulla on todellakin aikaa odotella.
Itse jätin kirjoittamisen melkein siihen kun lopetin roolipelaamisen, uudelleen aloittaminen on käynyt parikin kertaa mielessä, mutta toisaalta, mieleen palaavat syyt miksi sen lopetin. Lisäksi pelaajat tuntuvat kaikonneen luotani, ymmärrettävästä syystä kylläkin. Piirtäminen puolestaan ei päivisin tahdo napata, kun satun olemaan taidekoulussa.
Mutta oi teitä onnellisia(vaikka ette sitä ehdikään ajatella) joilla tekemistä riittää.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Reply
