|
|
| Onko sinulla huolia? |
| On, pahoja. |
|
21% |
[ 6 ] |
| Ei |
|
10% |
[ 3 ] |
| Vähän |
|
42% |
[ 12 ] |
| Kyllä |
|
7% |
[ 2 ] |
| Kultaa!! |
|
17% |
[ 5 ] |
|
| Total Votes : 28 |
|
|
|
|
|
|
|
|
 Posted: Wed Jun 27, 2007 4:14 am
Kerro surusi täällä. Ajatus on, että kerrotaan muille surut, ja muut kertovat surut sinulle. Se saattaa helpottaa. 3nodding
Oma suruni on, että ihmiset syrjivät minua crying
Se on aivan kamalaa, kun entiset ystävän sanovat:
-Mee pois, sua ei kaivata täällä.
Se alkaa itkettää, pakostakin, vaikkei haluaisi. cry
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Jun 28, 2007 11:36 am
Minya40, minuakin syrjittiin melko lailla ala-asteella. Olin välkillä luokkani tyttöjen kanssa vain, jos he niin halusivat. Itkinkin paljon, valitin opettajille, mutta minkäs mahtaa, kun he eivät minua porukkaansa ottaneet.
Elleivät muut ihmiset ole arvoisiasi, löydä omaa tekemistä. Kostaminenkin on melko turhaa... Minunkin entinen "vihanaiseni" on nyt ihan jees kaveri. Lyhytvihaisuus ja anteeksianto kunniaan.
Tai no, minua syrjitään vieläkin, joka kesä musiikkileirillä. Nykyinen vihanaiseni ottaa melkein kaikki tytöt puolelleen päättääkseen asioista muista välittämättä...Ei mitään syytä, miksi, mutta hän yrittää tehdä kaikesta minulle mahdollisimman vaikeaa. Leirit ovat itkuisia, mutta on siellä ihmisiä, joiden takia sinne mennä.
No, omiakin suruja jos löytyisi...
Pikkuveli surettaa. Tahtoo pelata koneella päivittäin, ei tahdo lopettaa... Tappelemme yhä useammin, vaikka yritänkin parantaa tappelukäytöstäni, eli madaltaa ääneni ennemmin kuin huutaa, välttää lyömistä... Silti, veli ei välitä siitä ja aiheuttaa minulle mustelmia ja haavoja. Jos saan tappelussa verihaavan, silloin itkettää. Yritän korostaa tappelunjälkeistä anteeksipyyntöä yhä enemmän, vaikka aina joudun itse pyytämään ensin...
Toinenkin. Pelkään, etten pidä poikaystävästäni niin paljon kuin toivoisin (ja hän toivoo). Itse sanoin ensin pitäväni hänestä, joten olisi julkeaa perua sanansa... Tämä on kuitenkin pieni huoli, sillä olen taas iloinen nähtyäni hänet vastikään, joten toivottavasti suru pysyykin loitommalla ^^
Edit: Harmittaa pieni artblockkin, kun en saa piirrettyä mitään mitä haluaisin. Sarjisprojektit tuntuvat olevan jäässä ikuisuuksia... Eikä mitään keinoa löydy, millä piirtotaidon saisi palaamaan. (olen pitänyt jo melko pitkää taukoa, mutta inspiraatio/tuntuma ei palaa)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri Jun 29, 2007 8:28 am
Onpa pikkuveljesi inhottava sinulle! Ymmärrän silti pikkuveljeäsikin, olen itsekin hieman koneriippuvainen... Yritä sopia pikkuveljesi kanssa ettette kumpikaan mene koneelle viikkoon ja jos se onnistuu ilman vieroitusoireita tai muuta vastaavaa, ei sinun tarvitse olla kovin huolissasi. Jos pikkuveli ei suostu tähän, en tiedä mitä voisit tehdä..
Haavoilta välttyminen on hankalaa, enkä itsekään tiedä mitä sinun pitäisi tehdä..
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri Jul 13, 2007 7:51 am
Suruttaapi olla pirun köyhä.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Jul 14, 2007 3:17 am
sa-mi-ra Suruttaapi olla pirun köyhä. Ditto. 19 eurolla kun yrittää ostaa kuukaudeksi ruokaa, niin siitä ei tule mitään muuta kuin nuudeleita ja paha mieli (ei kai auta muu kuin mennä vanhemmilta vinkumaan ropoja). Syrjinnästä minulla ei ole kauheasti omia kokemuksia. Olin kyllä 'syrjitty' ja epäsuosittu ala-asteella - siis niiden kolmen suositun tytön mielestä. Ei ne muistaakseni hirveästi minua nimitelleet, yhtä kaveriani kyllä enemmänkin. Tosin en olisi (enkä vieläkään suostuisi) edes suostunut viettämään seuraa sellaisten ihmisten kanssa - niiden yksinkertaisen mielipiteet ja omahyväisyys kävi aina niin pahasti hermolle. Ei niitä vain voi kestää. Ei onneen tai hauskuuteen tarvitse kahta ihmistä. Kyllä minulla on ollut hauskaa pelatessani läpi snessi pelejä, luetessani kirjaa, katsoessani elokuvia, kirjoitellessani tarinoita, piirtäessäni, kävellessäni ulkona ja miettimässä filosofisia juttuja, juodessani kahvilassa ja lukiessani päivän lehteä. Jopa vaateostoksilla olen kyllä tykännyt olla yksin - saan itse päättää mihin menen, ei tarvitse koko ajan odotella kun joku nyhtää jonkun vaatteen kanssa ja tuijottaa sitä miettien että näyttääkö se nyt se päällä pulskalta vai ei. Ainoa, joka on ollut hauskempaa kaksin/seurassa olisi alkoholin juonti baarissa, mutta ei sekään nyt mikään maata mullistava juttu ole ollut. Tietysti se shokki kun tajuaa, että hei, joku ei tahdokaan minua seuraansa saa helposti tuntemaan olon pienemmäksi ja huonommaksi - mutta kulutapa hetki miettimiseen, että tahtoisitko sinä olla jokaisen kanssa jonka tiedät? Ei kenelläkään mene hyvin kaikkien ihmisten kanssa. Kyllä sitä voi oppia tulemaan paremmin toimeen muiden kanssa, mutta minusta ainakin on tärkeämpää pysyä itsenään ja olla kaveri sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa sinulla on mukavaa. Miksi sitä turhaan tahtoo olla sellaisen kanssa, joka saa kuitenkin sinut tuntemaan olosi epämiellyttäväksi?
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Jul 14, 2007 1:59 pm
Minullahan niitä murheita vasta riittää. Jotenkin tämä kesä on masentanut mua koko ajan ja heittänyt sontaa niskaan.
1.Kesätyöstä ei jää juuri yhtään rahaa käteen vuokran+laskujen maksun jälkeen
2.Kämpän hankkiminen Itävallasta on rankkaa puuhaa
3.Lentoliput maksaa jo vitusti
4.Inhoan siivoamista
5.Olis kiva reissata siel Itävallassa,mutta milläs rahalla senkin teet?
6.Lainaa,lainaa,lainaa...
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Jul 23, 2007 1:13 am
Lähes kaikilla taitaa olla rahahuolia.. Kauheaa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Jul 24, 2007 8:39 am
tuntuupa taas siltä että voisi ampua itsensä jos olisi varaa aseeseen.
ei löydy asuntoa ja vanhasta potkitaan ulos kun asunnon omistajat muuttaa takaisin, ei ole rahaa eikä mistään sitä tulekaan, ei ole varaa ostaa lääkkeitä tai maksaa terapiaa puhumattakaan ruokaostoksista tai muista välttämättömyyksistä, pyytäisin vanhemmilta jos niilläkään olisi, en tiedä mitä helvettiä pitäisi tehdä, jos yritän listiä itseni ja epäonnistun niin joudun sairaalaan josta tulee taas sellaiset laskut joista en ikinä selviä.
ja ei, sossu ei auta.
en saa töitä, enkä edes pystyisi niitä tekemään.
ei vaan ole mitään järkeä elää kun ei ole siihen varaa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Sep 27, 2007 9:34 pm
Tää 19v poika haluaa rakastella minua(mä oon vain 15v), mut mä en halua koska minulla on poikaystävä, kerroin Jesse että rakastan mun poikaystävä, mutta hän en ymmärrä. Tyhmät pohjat...
(Englantia on mun äidinkieleni, siis mun suomen kieleni on huono.)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Oct 04, 2007 1:31 am
Mul ei oo vieläkään nettiä täälä Itävallassa!! gonk *vieroitusoireita*
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Oct 04, 2007 11:38 am
Minä olen päässyt joku aika sitten synnytyssairaalasta. Olin siellä kuukauden verran (siksipä minua ei ole täällä erityisemmin näkynyt, ja muutenkin, raskaus on vienyt huomiota netistä aika tehokkaasti). Poika syntyi keskosena ja on ollut nyt pari viikkoa keskoskaapissa.
Poika voi ihan hyvin. On päässyt hengityskoneesta irti ja nyt jo hengittelee ihan omilla keuhkoillaan, tosin vielä hieman lisähappea tarviten. Painokin on jo lähtenyt nousuun.... Pitäisi kai olla iloinen, että hällä menee jopa noinkin hyvin, mutta.....
Tilanne on raastava itseni (ja mieheni) kannalta. Olo on tosi hämmentynyt. En tiedä, mitä pitäisi tuntea. Tuntuu kuin kaikki, tai ainakin suurin osa ympärillä olevista ihmisistä on ihan intona vauvasta. Ongelma on siinä, että minusta ei tunnu mitenkään hohdokkaalta. Olen väsynyt ja masentunut suurimman osan ajasta, varsinkin silloin, kun mies ei ole kotona. Ei tunnu yhtään siltä kuin olisi äiti. confused
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Oct 04, 2007 2:50 pm
hän ei rakasta minua enää.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Oct 09, 2007 10:16 pm
Poikaystävä alkaa aina välillä uhkailemaan, että tappaa itsensä ja vastaavaa.. ,__,
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Nov 06, 2007 5:29 am
Pitäisi keväällä valmistua media-assistentiksi. Tällä hetkellä tehdään opinnäytetyötä hirveällä tohinalla. Keväällä sitten työharjoittelu ja yo-kirjoitukset(syksyn yo-kirjoitukset kun on jo suoritettu). stressed
Motivaatio hukassa. Viisaudenhammas puhkesi kunnolla pintaan viime viikonloppuna ja leuka on edelleenkin arka, epäilen että siellä olisi joku tulehdus myllertämässä. Mitä jos se on pä.ätynyt verenkiertooni? Tuo juttu vielä kaiken tämän stressin lisäksi. Huh huh. burning_eyes
Ei vaan jaksaisi.. nämä syksyt on pahimpia. crying
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri Nov 09, 2007 3:29 am
Omat pikku huolet tuntuu aika vähäisiltä noiden kaikkien rinnalla.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Reply
