|
|
|
|
|
|
|
|
|
 Posted: Wed Jan 25, 2006 1:56 pm
Haltiamies hymyili ja kohotti puolustelevasti katensa eteensa. "Pyydan anteeksi jos loukkasin, se ei ollut tarkoitukseni. Omintakeinen huumorintajuni vain ottaa toisinaan vallan." Ehka asia oli nain, tai ehka Aurian koetteli, kuinka paljon siivekas mies sieti tuon naljailua. Toistaiseksi vaikutti tyytyvaiselta miehen reaktioon, ja vilkaisi jalleen kerran ikkunan suuntaan, mutta miltei samantien tuon paa kaannahti kohti ruokasalista majatalon aulaan johtavaa ovea.
Miehen suipot korvat, tai ainakin se ehjempi, varahti, ja tuon otsa rypistyi. "Lisaa sattumia...voisin nimittain vaikka vannoa etta kuulin juuri jonkun mainitsevan nimenne aulan puolella." Tuskin tuo oli saanut sanottavansa sanottua, kun varpunen koputti ikkunaa, ja miehen paa kannahti jalleen sen suuntaan, kasvoillaan nyt hivenen artynyt ilme. "Pitaisiko tassa alkaa huolestua?"
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Jan 26, 2006 6:12 am
"Kiitoksia," Awae vastasi ja niiasi kiitokseksi. Kepein askelin han asteli paasalia kohti, tosin jokseenkin varovaisen oloisesti. Han toivoi kovasti, ettei tullut huonoon aikaan visiitille.
Ovella han ensin kuulosteli salin halinaa, saadakseen jonkinlaisen kuvan siita millainen tunnelma sisalla oli ja keratakseen hieman lisaa rohkeutta. Sitten han avasi oven ja astui sisaan, etsien katseellaan siivekasta miesta.
Siina samassa, kun Viipi-varpusen nakokenttaan Awae ilmestyi, aloitti se melkoisen naytoksen. Pieni lintu hyppi ja rapytteli ikkunaa vasten, sirkuttaen samalla innokkaasti, muistuttaen hassulla tavalla koiraa, joka tervehtii omistajaansa hanen tullessa kotiin.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Jan 26, 2006 1:15 pm
[ Message temporarily off-line ]
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Jan 28, 2006 8:35 am
"Hmm, nyt se naemma sekosi lopullisesti." Haltiamies totesi kulmiaan kohottaen, samalla kun kaantyi katsomaan ovelle, siivekkaan miehen katsetta seuraten. Naki siella nuoren tyton, johon Greywindin katse oli kiinnittynyt, ja aina vain kummempaa. Oletan, etta ainakin te olette vanhoja tuttuja?"
Tyonsi itsekkin tuolinsa kauemmas nousten samalla ylos, siivekkaan miehen esimerkkia seuraten, ja raapi arpista leukaansa metallin peittamalla kadellaan. Tarkasteli tyttoa paasta varpaisiin, eika ihan heti oikein osannut yhdistaa tuota mieheen missaan mielessa. Tytar, ehka? Tuskinpa kuitenkaan.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Jan 28, 2006 1:56 pm
Awae sapsahti oitis kuullessaan nimensa mainittavan kovalla aanella. Han kaantyi katsomaan aanen suuntaan. Ahaa, siella siis. Ja ilmeisesti mita huonoimpaan aikaan. Awae irvisti jokseenkin jannittyneesti. Tuonne oli paras menna ja pian.
Awae korjasi ryhtinsa, pyyhkaisi muutaman kerran mekkoaan ja veti ruskean suortuvan korvansa taakse ennen kuin suuntasi kulkunsa kasvatti-isaansa kohti. Han vilkaisi lyhyesti vierasta haltiaa lahestyessaan heita ja asettuen lopulta isansa eteen. "Pitkasta aikaa..." han sanoi suhteellisen kireasti, vilkaisten taas haltiaa ja jatkoi "...isa," Stressia oli ilmassa ja se oli tarttunut myos tyttoon, joka yleensa oli hyvantuulinen ja reipas. Mutta nyt ei tuntunut silta, ei huoleton hymy sopinut tahan tilanteeseen.
Onneksi Viipi oli rauhoittunut.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Jan 28, 2006 2:47 pm
[ Message temporarily off-line ]
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Jan 30, 2006 12:55 pm
Aurian nyokkasi niukasti poytaa lahestyvalle tytolle, hymyillen sitten koleasti kuullessaan tyton puhuttelevan siivekasta miesta 'isaksi'. Kas vaan, ensimmainen arvaus oli sittenkin osoittautunut todeksi, vaikka noissa kahdessa melko vahan samanlaista olikin. Olisi kylla mielellaan jaanyt vieresta seuraamaan luvassa olevaa sananvaihtoa, mutta paatti kuitenkin etta asia ei hanelle kuulunut.
Niinpa kun siivekas mies nyt oli saanut ensimmaiset mietteensa esitettya tytolle, tuo pisti valiin: "Anteeksi, mutta minun lienee parasta poistua nyt hetkeksi, eiko? Naen etta teilla on paljon puhuttavaa keskenanne." Nyokkasi molemmille ja siirtyi pois poydan aaresta, aikeenaan suunnata ruokasalin ovelle.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Jan 31, 2006 5:20 am
Awae nyokkasi haltialle ja hymyili hieman anteeksipyytavasti. Ikavaa keskeyttaa talla tavalla heidan keskusteluaan. Mutta asiat oli saatava selviksi, muuten tama kireys leijuisi heidan yllaan koko loppupaivan kuin musta pilvi.
Neito avasi ikkunan, poimi Viipin ja istahti alas siivekasta vastapaata. Varpusen poimiminen oli hanelle tarkeaa jo senkin takia, etta alkupahastuminen isan kopakasta kaytoksesta laantuisi ja han pystyisi selittamaan asiat asiaankuuluvalla savylla, ilman kipakoitten tunteitten kuohuntaa. Han piti hetken aikaa katsettaan poydassa. Kun han loi katseen kasvatti-isaansa, hanen ilmeensa oli vakava, mutta ei enaa niin kirea kuin se oli ollut aikaisemmin. Se oli pikemminkin surullinen. "Isa, koulu on suljettu, ainakin luulen niin. Eras ensioppilaista sairastui, eivatka koulun laakarit ole loytaneet syyta taudille. Tai eivat ainakaan silloin kun olin viela siella." Tytto siirsi katseensa poydan pintaan. Han huokaisi. "Sitten sairastui eras opettajista. Ei kestanyt kauaakaan ennen kuin huhut levisivat ja paniikki alkoi. Kaikki pakenivat mahdollisen ruton tielta..." Han kohautti olkiaan. "Ystavani Esskalen perhe asuu taalla joten... Arvaat varmaan jo. Nain mina paadyin tanne." Awae puhalsi ilmaa hitaasti ulos. Noin, nyt se oli tehty. Pois hanen harteiltaan. Ei se mikaan helppo tehtava ollut. Painvastoin. Aw'Aion pystyi selvasti nakemaan, etta asian kertaaminen sattui.
((Pistit pahan. Minun piti tosissaan hieroa aivonystyroitani, jotta keksisin kunnon selityksen Awaen poissaololle. En ajatellut tyttostamme laiskuriksi sentaan, vaikka nuoruusiassa onkin. xd ))
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Jan 31, 2006 10:55 am
[ Message temporarily off-line ]
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Wed Feb 01, 2006 2:55 am
Haltiamies poistui ruokasalista, koittaen olla kuuntelematta keskustelua joka tuon selan takana juuri alkoi. Asteli majatalon aulaan, ja sielta suoraan oven kautta pihalle, missa seisahtui ja jai tarkastelemaan ymparistoaan. Tama paikka oli kylla melkoinen tuppukyla, jonka virkistaytymismahdollisuudet olivat melko heikot. Aurian vilkaisi alas jalkohinsa, ja ajatteli, etta saattoi yhta hyvin alkaa valmistautumaan tulevaan retkeen hankkimalla itselleen uudet saappaat, nain aluksi. Nykyiset alkoivat olla matkansa paassa, eika ihmekkaan, haltiamies kun muisteli ostaneensa ne kymmenen vuotta ja lukemattomia virstoja takaperin. Niinpa lahti nyt etsimaan kylan suutaria, nahkuria taikka vastaavaa, jolta voisi ostaa uudet jalkineet.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Wed Feb 01, 2006 10:57 pm
((En tietenkaan.))
"Anteeksi, isa," Awae sanoi hiljaa. Han tuijotti poydan pintaa ja tunsi olonsa vaivautuneeksi. Tassako se nyt sitten oli? Pakkaa tavarasi ja mene kotiin. Isan tuntien, mita luultavimmin. Mutta kun tanne oli jo tultu, tytto ei helposti tahtonut palata kotiin. Kylla han selviaisi. Olihan han tatankin asti selvinnyt. "Mutta kylla mina osaan huolehtia itsestani." Vilkaisu saliin ja sitten taas poytaan. Pitaisikohan vaihtaa puheenaihetta? "Kuulin, etta olet lahdossa matkalle."
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Feb 02, 2006 11:40 am
[ Message temporarily off-line ]
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri Feb 03, 2006 4:43 am
Helpottunut hymy kavi matkalaisen kasvoilla kun tama havaitsi Puhuvan Haran kyltin. Viela kerran haltiamies tarttui kaapunsa helmaan, paransi otetta sauvastaan ja suuntasi kulkunsa kohti majataloa. Hienoinen savahdys kavi taman lavitse kun mies huomasi vastaantulevan haltiasoturin. Nopeasti tama suoristi ryhtinsa ja osoitti toisella haltialle vahaeleisen nyokkayksen merkiksi toisen huomaamisesta.
Tulokkaan selassa lepasi vitsaksista punottu kori. Vihrean kaavun lyhennetty helma ja vyolla tiukemmaksi kurottu vyotaro kielivat aikaisemmasta omistajasta ja kangasta laikuttavat tummemmat alueet niiden paikalla aikaisemmin olleista runsaista koristuksista, kankaaseen tarttuneet roskat, likatahrat ja lankapaot kielivat monista metsassa nukutuista oista ja tien paalla vietetyista paivista. Kellanvaaleat hiukset lepasivat likaisina suortuvina miehen selassa ja rinnalla ja matkassa rapaantuneet, paljaat jalat pilkistivat helman alta. Naytti silta kuin ransistyneen kaavun vihreys olisi tarttunut myos sen kantajaan. Latvoistaan laiskasti kaartuvissa suortuvissa naytti olevan haivahdys vihreaa, sama savy oli hiippinyt tummuudeksi silmien alle seka otsan ja suupielien hienoisiin juonteisiin, saaden muutoin kuulaan ihon himmentymaan.
Katse miehen kellanruskeissa silmissa kuitenkin varoitti huomioimasta naita seikkoja liian tarkkaan, tai ainakaan tuomasta paatelmiaan harkitsemattomasti julki, silla ihottuman vaivaama kasi lepasi rennosti puisella, karhunvatukan verson koristamalla sauvalla.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Reply
