|
|
|
|
|
|
|
|
|
 Posted: Sat Jan 12, 2008 11:42 am
Eliza käveli edelleen hyräillen ja kuivattuja marjoja mutustellen, kunnes pelästyi ja meinasi melkein tukehtua. Onneksi pusikosta tullut otus oli vain orava, joka tuihotti häntä uteliaasti. Hän yski hetken ja hymyili sitten pörröiselle eläimelle, laittaen sitten hieman marjoja pienelle kivelle oravaa varten. Sitten hän jatkoi hymyullen matkaansa.
Pian hän pysähtyi ottamaan kenkänsä pois, voidakseen tuntea sammalen jalkojensa alla. Oi, kuinka hän rakasti sammaleen tuntua jalkapohjissaan!
Sitten hän kuuli veden loisketta jostain läheltä. Oliko lähteellä joku? Mitä ilmeisimmin oli, ja Eliza asteli entistä varovaisemmin eteenpäin.
Päästessään lähteen laidassa olevan pusikon luokse hän näki lähteellä jonkin olennon. Vielä hän ei ollut varma mikä se oli, mutta sitten olento kääntyi hänen suuntaansa. Ilmeisesti tämä oli kuullut hänet. Varovasti Eliza asteli lähteen muodostamalle pienelle aukiolle ja otti kasvoilleen tavallisimman ilmeensä eli hymyn. Sitten hän tunnisti edessään olevan olennon varjoihmiseksi, naispuoliseksi sellaiseksi.
"Hei... En minä tee mitään pahaa ja anteeksi jos häiritsin... Saisinko täyttää juomapulloni...?" hän sanoi varovan ystävällisesti, sillä Taikametsässä asusti myös epäystävällisiä olentoja, sen hän oli itse saanut monesti kokea.
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Jan 14, 2008 4:44 am
Huh! Mim huokaisi äänettömästi ja nyökkäsi hymyillen. Kyseessä olikin vain kaunis haltija. Oli kohteliasta olla hiljaa aluksi, joten Mim kyykistyi jälleen katsomaan peilikuvaansa. Hänen kasvonsa olivat harmahtavan vaaleat, kuten yleensäkin ja hiukset tummat. Silmät olivat kirkkaat ja mustat, joten hän ei ollut päässyt sairastumaan. Viimeisen kerran hän kastoi kätensä veteen ja hörppi minkä jaksoi. Juotuaan, Mim kurkisti varovasti otsahiuksiensa alta nähdäkseen, mitä haltija teki. Mimiä ei häirinnyt hänen läsnäolonsa, sinänsä oli mukavaa saada seuraa. Oli kulunut viikkoja viimeisestä kerrasta, kun hän oli tavannut ketään metsän asukeista. Onkohan sattunut jotain? Mim mietti, sillä usein hän sai seuraa etsiessään marjoja. Hän löysi helposti mainioita marja-apajoita ja muutkin metsänasukkaat tahtoivat saada osuutensa. Vesi lotisi hiljaa. Mimin oli vaikeata aloittaa minkäänlaista keskustelua, joten hän päätti odottaa jos haltijalla olisi jotain sanottavaa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Jan 19, 2008 2:06 pm
Elizakin hymyili entistä ystävällisemmin, kun hymy oli ilmestynyt varjoihmisen kasvoille. Hän käveli keveästi lähteen rantaan ja tipautti kenkinä käyttämänsä kangastosut ruoholle ja astui lähteen ihanan kylmään veteen. Sitten hän irrotti juomaleilin vyöstään ja upotti sen veteen. Se piti hassua ja tuttua pulputtavaa ääntä täyttyessään.
Eipä aikaakaan kun Eliza nosti leilin vedestä ja laittoi sen korkin kiinni. Sitten hän kiinnitti sen takaisin vyölleen, eikä häntä häirinnyt ollenkaan vaatteidensa pienoinen kastuminen. Sitten hän sitoi hiuksensa taakse ja kumartui alaspäin ha huuhteli kasvonsa ja viimeisetin unen rippeet silmistään kylmän veden avulla. Sen jälkeen hän oli paljon virkeämpi.
Viimein Eliza puhui.
"Minun nimeni on Eliza. Mikä sinun nimesi on?" hän sanoi ystävällisesti ja käänsi samalla katseensa varjoihmiseen. Hänkin oli kaivannut seuraa, oikeastaan enemmän kuin hän oli kuvitellut, mutta tehtäviään hänellä ei oikeastaan ollut ikävä. Hän ei edes ollut huolestunut kyläläistensä puolesta sillä hän tiesi näiden pärjäävän ilman häntäkin.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Jan 20, 2008 4:56 am
"Hei Eliza." Mim kähisi, sillä hänen kurkkunsa oli ihmeellisen kipeä sinä aamuna. Ehkä se johtui viikkojen vaitiolosta. "Nimeni on Mim." Hän henkäisi ja nousi seisomaan. Vaikka hän oli luultavasti Elizaa jonkin verran vanhempi, oli hän ainakin puolitoista päätä lyhyempi. Ääni alkoi palautua. "Hauska tutustua." Hän hymyili ujosti ja katseli haltijaa. Hän ei ollut ennen nähnyt Elizaa metsässä ja siksi tahtoi tutustua paremmin. Mutta olisiko se liian uteliasta? Mim oli kokenut, että toisten asioiden nuuskiminen ei ollut kovinkan järkevää, etenkin jos ei tuntenut henkilöä. Kyseessä ei tietenkään ollut peikko, joiden kanssa Mim yleensä joutui hankaluuksiin, mutta oli silti parempi olla varovainen. Mim matki Elizaa ja otti vuorostaan oman pullonsa esiin. Se oli tehty vanhasta vihreästä nahasta ja se hädintuskin pysyi kasassa. Mim joutui vähänväliä paikkailemaan sitä pihkalla ja pienillä köysien pätkillä. Pääasia oli, että vesi säilyi kylmänä pitkään.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Jan 29, 2008 10:49 am
Vaikka Mim oli hiljainen persoona, oli hänestä vaitiolo silti kovin kiusallista.
Juuri, kun hän oli aloittamassa keskustelua hän tunsi jonkinlaisen pahuuden olevan lähellä. Se kulki lampea ympäri ja Mim tunsi heidän olevan loukussa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Feb 03, 2008 6:37 am
//Anteekshii, kun en ole päässyt vastailemaan... Huomenna taidan ehtiä... nytkin ehin käydä gaiassa vain kääntymässä...
Tähän voin heittää syyks vaan kokeet, joita oon alkanu inhota ihan kamalasti... Että koitahan kestää korkeintaan keskiviikkoon asti, ksoka sitten on kokeet ohi... Kiituskia jo etukäteen ja anteekshi vielä kerran..//
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Feb 04, 2008 11:50 am
((Eeei ei eijei ei! Ei haittaa ollenkaan!
Mullakin on noita kokeita, että tunnen tunteen!
Vois kyllä joku muukin osallistua tähän -_-'))
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Wed Feb 06, 2008 7:05 am
//No juu... olis paljon hauskempaakin.... Mutta siis tässä ropeni viimeinkin... ^^''//
Eliza tutkaili Mimiä silmäkulmastaan samalla kun hän mietti. Viimein veden viileys ja ihanuus sai hänestä vallan ja hän nosti helmaansa ja sen alla olevia capreja, kahlaten sitten syvemmälle veteen. Se tuntui aivan taivaalliselta, samalla kun se rauhoitti hänen jalkapohjiensa pienoista aristusta. Kangastossut olivat oivalliset kengät ja kevyetkin kaiken lisäksi, mutta niitä ei oltu tarkoitettu kivikossa hyppimiseen ja sellaisienkin läpi oli Eliza matkallaan joutunut kulkemaan.
"Minustakin on oikein mukava tavata sinut.", Eliza sanoi hymyillen ja 'heilutteli' käsiään kylmässä vedessä.
Sitten hänkin tunsi sen. Melkoisen suuri pahuus lähestyi heitä. Eliza vilkaisi Mimiä ja kahlasi pikaisesti takaisin rantaan hakemaan tavaransa. Sitten hän perääntyi takaisin veteen, sillä jotkut metsän vihamieliset olennot pelkäsivät vettä. Eliza sitoi kassinsa kunnolla kiinni selkäänsä ja käytti sitten hyväkseen magiaa. Vain pienen pieni väläys ja hänellä oli koristeellinen jousi ja täysi viinellinen nuolia. Hän oli valmistautunut. Samalla jän veti pitkäteräisen tikarinsa hieman ulos tupestaan, että sen saisi nopeammin esille, jos olisi tarvis.
Päättäväisenä haltijaneito jäi odottamaan heitä uhkaavaa olentoa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Wed Feb 06, 2008 12:13 pm
Aikaa ei ollut paljon, sillä se pahuus jonka hän oli haltijan kanssa tuntenut, lähestyi hirveätä vauhtia. Mim piti vedestä, mutta parhaiten hän pysyisi turvassa esim. kiven sisällä tai puun onkaloissa. Vedessä hän vain vilustuisi ja osat hänen kyvyistään heikkenisivät. Voi kun minäkin osaisin taistella kunnolla! Mim ajatteli suutuksissaan. Fyysistä jälkeä hän ei pystynyt tekemään vihollisillen tuosta noin vaan, sillä ruumiiseen tunkeutuminen ei tuottanut kuin pientä kihelmöintiä ja pahoinvointia. Ja siitä oli inhottavia haittavaikutuksia Mimille itselleenkin. Minä en pakene!! hän ajatteli ja puristi kätensä nyrkkiin, jonka hän antoi sulautua viereisen puun uumeniin. Tule jos uskallat, mörkö!
Aikaa oli liian vähän, jotta hän ja haltijatar ehtisivät loukkaantumatta pakoon, joten Mim otti parhaimman valmiusasentonsa johon hän kykeni. Hän kuuli jo olion raskaan hengityksen ja näki kuinka pensaat varisivat. Se karjaisi ja työnsi pitkäkyntisen kätensä pensaan läpi sammalikkoon.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Feb 12, 2008 12:39 pm
Eliza jännitti lihaksensa valmiiksi, mutta sitten hän huomasi, että Mim oli täysin aseeton ja siksi oikeastaan suojatonkin. Ripeästi hän kaivoi kassistaan varatikarinsa ja heitti sen tuppineen Mimiä kohti ja se putosikin aivan varjoihmisen jalkojen juureen. hän ei tosin tiennyt kykenisikö tyttö käyttämään sitä, mutta olihan se hyvä varautua kaiken varalta ja pystyihän Mim koskemaan leiliinsäkin niin miksei sitten tikariin. Koko aikana Eliza ei ollut sanonut sanaakaan, sillä hän halusi päästä yllättämään heidän kimppuunsa hyökkäävän olion ainakin jossain määrin. Hiljaa hän veti viinestään nuolen ja asetti sen jouseen, jännittäen jousen sitten aivan äärimmilleen. Sitten hän kohdisti sen kohti pusikkoa, josta vihamielinen otus olis tulossa. Sitten hän huomasi olion pitkäkyntiset kädet ja värähti sisäisesti. Hän ei ollut ennen tavannut metsässä niin kamalan oloista oliota. Elizan ilme pysyi kuitenkin koko ajan hyvin päättäväisenä, eivätkä hänen kätensä tärisseet ollenkaan. Hän ei kuitenkaan ampunut vielä, sillä hän halusi ensin nähdä kunnolla mikä olio oikein oli. Samalla hän mietti mahtoikohan Mim tietää jotakin heitä uhkaavasta oliosta.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Feb 23, 2008 12:17 am
 Mim haukkoi henkeään Tuo ei voi olla se, joksi sitä luulen! Hän otti ripeästi tikarin maasta, joka oli lentänyt hänen jalkojensa juuren ja puristi sitä tiukasti kädessään. Siitä oli pitkä aika kun hän oli joutunut käyttämään väkivaltaa toisia kohtaan. Hän odotti, sillä hirviö oli pysähtynyt. Tämän täytyi olla ansa, mutta pakoon he eivät enää pääsisi. Mim siristi silmiään ja huomasi oudon merkin hirviön nimettömässä sormessa. Tämä ei ole todellista!!! Pieni epätoivon poikanen alkoi herätä hänen sydämessään. Tuo merkki kuului hänelle... Hän katsahti nopeasti Elizaa, johon hän ei ollut hetkeen kiinnittänyt huomiotaan. Sitten hän huusi minkä jaksoi: "En ehdi selittämään, mutta kun lasken kolmeen, hyökkää tuon olion kimppuun kaikilla voimillasi. Jos yksikin liike menee pieleen kaikki on menetetty!" Olio oli varmasti kuullut hänet ja tunnistanut hänen äänensä. Mim alkoi ääni väristen laskea... "1... 2..." Hyvällä tuurilla he pääsisivät karkuun... Ei "3!!" Hirviö heitti hintelän vartalonsa pensaan läpi ja Mim lähti tikari ojossa sitä kohti.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Mar 09, 2008 10:55 am
Eliza katseli vakavana pusikkoon, jossa ei näkynyt enää likkettä. Hänen ilmeensä oli tuima, mutta hän hämmästyi ja säikähti kuullessaan pienoisen epätoivon Mimin äänessä. Hän vain nyökkäsi ja veti viinestään kolme nuolta lisää ja asetti ne ensimmäisen nuolen seuraksi jouseen. Mimin laskiessa Elisa näki hirviön, joka oli tullut pusikosta esiin. Kun Mim sitten huusi sanan "kolme", Eliza laukaisi nuolet matkaan. Hän oli tähdännyt olin kaulan ja rinnan seutuville ja sai tyydytyksekseen nähdä kahden nuolen uppoavan hierviön rintaan ja yksi nuoli upposi hirviön kaulaan ja viimeinen nuori vain nirhaisi hirviötä. Siinä samassa Elizakin oli lähtenyt juoksemaan hirviötä kohden ja pian hän saavuttikin Mimin ja asettui tämän edelle loitsua mumisten. Hän huusi loitsun viimeisen sanan ilmoille ja ojensi kätensä lähettäen sormiensä lomasta valtavan salaman kohti hirviötä. Samalla hän oli taikonut pienen tummentavan pilven salaman ja Mimin väliin, sillä hän tiesi, etteivät varjoihmiset kestänen valoa kovin hyvin. Ei lotsinnassa tosin sanoja tarvittu, mutta Elizalle oli selvinnyt, että niin taikaan saatiin lisää vahvuutta. Hän jatkoi salamoinnin lähettämistä oioon ja veti toisella kädellään tikarinsa esiin, mutta se ei ollutkaan enää tikari, vaan se tuntui kasvavan sitä mukaa, mitä Eliza veti sitä tupestaan. Pian hänellä olikin kädessään pitkä ja terävä miekka.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Mar 16, 2008 12:55 pm
Mim toivoi koko sydämestään, että hän ja Eliza pääsisivät ehjin nahoin hirviön kynsistä. Hän voisi aina turvautua viimeiseen oljenkorteen joka saattaisi pelastaa heidät, vain, jos olio oli se joksi Mim sitä luuli. -Vai sanoako hän?- Mim havahtui saadessaan jonkin tumman ympärilleen, joka säteili hänelle mieluista ilmapiiriä. -Kiitos, Eliza- Hän ajatteli ja keskittyi täysin taisteluun. -Nyt ei ole aika ajatella menneitä.- Hän huokaisi äänettömästi ja kaivautui olemattomiin varjonsa onkaloihin. Varjoissa piileskely tuntuu aina aluksi epämukavalta, sillä ei aina löydä suuntaa josta on ensin tullut. Niin kuin synkässä meressä sukeltelu, mutta vähän vaarattomampaa. Aina pienenä Mim pelkäsi varjoihin sulautumista, sillä hän pelkäsi vartalonsa katoavan ikuisiksi ajoiksi. Mim hymähti ajatukselle ja nousi varjosta maanpinnalle juuri olion silmien eteen. Se ei osannut odottaa Mimin hyökkäystä ja sai kivuliaasti tikarista kaulaansa. Se ulvoi kivusta ja katsoi tummilla silmillään pahamielisesti vahingoittajiaan, vaikka kaikki paikalla olijat tiesivät, ettei olio siihen lannistuisi. Mim perääntyi hieman kauemas Elizan luokse ja huomasi valtavan kokoisen miekan jota hän piteli. Nyt ei ollut aikaa kysellä mistä hän oli sen saanut. Mimin ajatukset vaelsivat taas jossain kaukaisella suolla, jossa niiden ei todellakaan olisi pitäneet olla. Jos tämä olio on "se", joksi hän sitä luulee, on se jo ylittänyt viimeisen muodonmuutoksensa. Olio oli hieman suurempi kuin Eliza, joka oli tavallisen kokoinen rääpälemäiseen Mimiin verrattuna. Olion iho oli musta ja kiiltävä, lihasten muodot olivat miehekkäät ja suuret sekä vahvan näköiset. Tuhkan väriset hiukset peittivät osat mutaisista kasvoista, alavartaloa peitti valkoinen liinavaate, joka sekin oli tummaksi likaantunut.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Apr 20, 2008 2:51 am
Eliza keskeytti salamoiden lähettelyn kamalaan olioon, joka oli hyökännyt heidän kimppuunsa, hieman ennen kuin Mim ilmestyi suoraan olion eteen. Hän tunsi menettäneensä jonkin verran voimiaan, muttei hänellä vielä olisi mitään hätää. Hän hymyili kylmästi Mimin iskiessä tikarilla olion kaulaan. Eipä se pahemmin tuntunut auttavan, mutta häntä se siltikin tyydytti jollakin tavalla, vaikka hän olikin yleensä hyvin lempeä. Mutta olio oli hyökännyt heidän kimppuunsa oikeastaan ihan ilman mitään muuta syytä kuin se, että he olivat siellä. Se sai Elizan veren kuohahtamaan. Mimin ollessa taas 'turvallisesti' hänen takanaan ja siten poissa hänen ja olion välistä, Eliza hyökkäsi uudelleen. Hän loitsi taas kiivaasti ja hiljalleen hänen miekkansa ympärillä loimusivat suuret liekit. Sillä kertaa hän oli tosin muuttanut tulen väriä tummemmaksi, ajatellen tietysti Mimin valonarkuutta. Salamannopeasti hän hyökkäsi eteenpäin ja sivalsi oliota hirvittävällä voimalla kaulaan. Hän joutui ponnistelemaan oikein kovasti ennen kuin olion pää lennähti maahan. Hän vain mietti olikohan sekään riittänyt olion taltuttamiseksi.
//No siis juu... Anteeksi kun on kestänyt... Sanotaanko vain, että ysin kevät on ihan kamala... Nytkin pitäis olla lukemassa ruotsia ja saksaa...^^'' Mutta tuli kyllä aika lyhyt tällä kertaa... Pahoittelen suuresti..
EDIT: Tai siis ainahan nämä miun ropet on tällasia tynkiä... -_-""//
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Apr 27, 2008 1:14 pm
((Huu, täällä on elämää. eek Sallinette, että lukaisen ropen läpi, hoitanen pari juttua alta pois ja sitten voin postata.))
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Reply
