Welcome to Gaia! ::

((No niin, lomat on lomailtu, ja kirjoittelen tahan jatkoa, jahka tasta kykenen.))

((Heh, tulipas taas luvattua etta jatkan "kohta", ja pari viikkoa myohemmin: Ei mitaan. Laiska mika laiska. Tassa lienee nyt parikin vaihtoehtoa: joko jatketaan taalla ja toivotaan etta joku tulee mukaan, tai sitten unohdetaan se mahdollisuus ja jatketaan jollain toisella foorumilla missa aakkoset toimii, tai sitten lopetetaan kokonaan.))

((Niinko? No hienoa, ei siis luovuteta ihan viela. Koitan saada itseani niskasta kiinni sen verran etta saisin jotain tanne aikaiseksi.))

Laheisella maatilalla kylan pohjoispuolella tanssahteli nuori neitonen etupihalla, hanhien ja ankkojen seassa, heitellen niille leivanmurusia syotavaksi. Samalla han lauleli iloista laulua. Ruskeat, kauniina hulmuavat hiukset heilahtelivat tyton tanssin tahdissa. Han oli ohittanut jo kasvupyrahdyksen, muttei silti nayttanyt ihan aikuiselta. Hanessa oli viela nuoren viaton olemus tallella.

Torilta pain juoksi muutama nuorempi poika maatilaa kohti. He vaikuttivat kiireisilta, innostuneilta. "Awae!" toinen pojista huusi, han jolla oli vaaleampi tukka. Pojat vilkuttivat etupihalla tanssivalle neitoselle, joka pysahtyi hetkeksi ja juoksi sitten porttia heille avaamaan. "Hei pojat," Awae tervehti iloisesti. "Mikas hoppu teilla on?" Pojat kokosivat hengityksensa, minka jalkeen he kertoivat siivekkaasta muukalaisesta ja pergamenttiviestista. Tama sai Awaen hymyn haihtumaan hetkeksi tyton vakavoituessa, kun han tajusi mita tama voisi merkita. "Tuota..." han kysyi epavarman oloisena. "Kenen kirjoittama se viesti oli?" Pojat miettivat hetken aikaa ja vastasivat sitten: "A... W.... Sitten siina oli se hassu merkki...A..."

Tuo oli tarpeeksi saadakseen Awaen loikkaamaan portin yli ja pinkaisemaan juoksuun. Pian han kuitenkin pysahtyi ja kaantyi. "Kertokaa aidillenne, etta mina syon tanaan Puhuvassa Harassa!" Sitten han kohotti katseensa lahella olevaan koivuun. "Viipi! Lenna sina edella!" Koivun oksalta lehahti lentoon pieni varpunen, kohti Awaen mainitsemaa majataloa. Tytto itse jatkoi myos juoksevaa kulkuaan sinnepain.

Koska Viipi oli nopeampi lentaja kuin Awae juoksija, se ehti ensiksi majatalolle. Se lenteli ikkunoitten luona kotvasen aikaa, kunnes sitten huomasi siivekkaan miehen ja saapui lahimmalle ikkunalaudalle hanen poytaansa. Se ei ollut sama varpunen, joka ensimmaisena oli tehnyt tuttavuutta Awaen kanssa, mutta se oli nimeltaan Viipi kuitenkin. Awae oli nimennyt aina valilla tutun varpusen Viipiksi, kun vanha Viipi oli kuollut. Naytti silta, etta tytto piti tuosta nimesta kovasti.

[ Message temporarily off-line ]

"Uhkarohkeita, mutta ei tyhmanrohkeita." Harmaasiipinen nyokkasi haltialle ja jatkoi sitten. "Muulit, tai vuoriin tottuneet ponit lie parhaita kuormajuhtia, mutta en olisi halukas ottamaan mukaan huolenpito kaipaavia arvaamattomia elaimia, kun ei ole varmaa mita vastassa on. Voimme hyvin kantaa mukanamme jonkin verran ja sitten palata myohemmin kuormajuhtien kanssa hakemaan loppua aarteesta. Jos se on sailynyt koskemattomana tahan asti, on todennakoista, etta se sailyy viela hiukan pitempaan. Ja jos sita taas ei olisikaan, mika mahdollisuus on kuitenkin huomioitava, olisi elaimista vain ylimaaraista vaivaa." Totta puhuen Aw'Aion ei ollut mikaan hevosten suuri ihailija, vaikka joutuikin myontamaan, etta ne olivat usein hyodyllisia elaimia. Nyt hanella oli kuitenkin realistiset syyt eparoida moisten mukaan ottoa.

Varpusen lasnaolo hairitsi siivekasta edelleen, vaikka han ei sita uhkaavana pitanytkaan. Kuitenkin han oli oppinut, etta kaikki tavallisuudesta poikkeava saattoi olla merkki vaarasta tai muusta sellaisesta.

No niin. Kaikki oli kayty lapi moneen kertaan. Hyva ryhti, hillitty kaytos. Suhtkoht siisti ulkoasu. Kaikki piti olla kohdallaan. Eikohan jo kymmenennen kerran jalkeen han osaisi jotain. Ja sitten menoksi.

Awae veti henkea keuhkoihinsa ja asteli varovaisen oloisesti majatalon etuovelle. Han kohotti kattaan, mutta jahmettyi sitten. Uskaltaisiko han sittenkaan? Enta jos han ilmestyisi epasopivalla hetkella? Tyton sydan pampatti kuin sen viimeiset hetket olisivat nyt. Han sulki silmansa ja ... Pam! Sai oven nenilleen.

"Katsoisit vahan missa seisot," joku ylpean kuuloinen naisaani sanoi paheksuvasti.

Awae ei kuunnellut, piteli vain nenaansa ja kokeili kehoaan. Tuliko mistaan verta? Ei onneksi, mutta voi etta hanta nyt nolotti. Neitonen virnisti hieman kivuliaan oloisesti, mutta lopulta sai itsensa kokoon. Ei kun yrittamaan uudestaan.

Talla kertaa se meni hyvin. Awae paasi sisalle, etuaulaan. "Anteeksi, herra?" han kysaisi ensimmaiselta, joka naytti kuuluvan taman majatalon henkilokuntaan. "Tahtoisin tavata henkilon nimelta Aw'Aion Greywind. Han on siivekas mies, joka kuulemani mukaan on tullut tahan kylaan vasta askettain. Voitteko neuvoa tien?"


Viipi kallisti taas paataan ja suki hieman sulkiaan. Sitten se paatti haluta sisalle. Pari hyppya ja se oli ihan ikkunan vieressa, mihin se kurkotti nokkansa ja koputti pari kertaa.