|
|
|
|
|
|
|
 Posted: Sat Dec 08, 2007 12:03 pm
Eli kerro, kuka sinulle läheinen ihminen on kuollut. Tai tuttu.
Minulta on kuollut rakas vaarini kun olin seitsemän, mummoni kun olin 2 ja isoisääni en edes ikinä ole tavannut. Jäljellä on minulle hyvin tärkeä mummini.
Muita läheisiä ei erityisemmin ole kuollut, paitsi kissamme. Olin silloin ehkä ½-2 vuotta, ja muistan unen, tai jonkun sen tapaisen, missä kissamme meni. Menin katsomaan´, oliko se siellä pöydän alla, muttei ollut. Tämän vuoksi pienenä menin aina sen pöydän alle katsomaan, onko kissa siellä. Mutta se ei ollut, eikä koskaan tule olemaan..
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Dec 08, 2007 12:15 pm
Osanottoni star__child. Minulla ei ole oikein läheisiä kuollut, pappa kuoli, mutta en ole tuntenut häntä lainkaan. Myös lemmikki kissoja on kuollut. Aina pistää mielen mustaksi jos alkaa miettimään niitä kisuliparkoja. Mutta viettivät kuitenkin hyvän elämän smile Sama jos kissan antaa pois toiselle perheelle niin se tuntuu samalta kuin kissa olisi tapettu/kuollut. Että tämmöstä. biggrin
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sat Dec 08, 2007 5:59 pm
Minun pikkuserkkuni ajoi kolarin moottoripyörän kanssa.
Se oli JUURI miun tädin häitten jälkeen. Muistan vieläkin sen viimeiset sanat jotka se sano miule.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun Dec 09, 2007 1:56 pm
koirani kuoli tänä keväänä, 12-vuotiaana. itken vieläkin todella usein sen takia.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Dec 10, 2007 6:00 am
Isoisät on kuollu jo ennen kun minä olin syntyny, ja mummo, isän puolelta kuopattiin n. vuosi sitten.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Tue Dec 11, 2007 7:56 am
Mä otan osaa teille kaikille
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri Feb 15, 2008 11:02 am
Minulta onpi kuollu Mummo ja täti, molemmat äidin puolelta. yksi koirakin on periaatteessa minulle kuin kuollut, koska en sitä tule ikinä enää näkemään. tai siis tuntuu kuin kuolleelta. älkäähän ymmärtäkö väärin!
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Mar 24, 2008 8:08 am
Minun molemmat isoisät ja toinen isoäideistä sekä kaksi lemmikkikissaa on kuollut. Noista kuolemista koskettavin oli oman kissan kuolema, koska se oli minulle edellä mainituista läheisin. Isoäitiä en koskaan tavannut, koska hän kuoli paljon ennen syntymääni.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Mar 31, 2008 7:40 am
Mun äiti kuoli kun olin 4-vuotias tyttönen. "Älkää odottako, mulla menee myöhään.." Kunpa näkisin sen vielä joskus. En uskalla enää viedä kukkia haudallekaan, ei se välittämisen puutetta ole, mutta pelkään että romahdan. Enkä ole vielä edes ehjä. Kun näen äidin nimen siinä hautakivessä, tuntuu kuin osa minusta repeytyisi taas irti. En osaa selittää. En ansainnut menettää häntä eikä hän minua.
Olen menettänyt myös muita läheisiä ihmisiä, joskus melkein tuntuu kuin kaikki otettaisi minulta pois. Pistää ajattelemaan kuinka turhaa elämä on ja kuinka jonain päivänä kaikki kuitenkin valuu hukkaan.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun May 18, 2008 11:33 am
miulta on kuollut isosetä (isäni setä) jota en ollenkaan tuntenut confused ja mummini koira jota ikävöin yhä (kuoli 5 vuotta sitten).
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Sun May 25, 2008 11:11 am
Vaari parisen vuotta sitten. :[
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Wed Jul 23, 2008 5:06 am
Sisko kuoli viime kesänä. Melkeimpä tasan vuosi sitten. Tuli taas siinäkin kovan käden kautta opittua, ettei oo viinan ja lääkkeiden kanssa leikkimistä. Raukka kun oli just saanut elämänsä raiteilleen. Perhe ei oo oikein vieläkään toipunut kunnolla tilanteesta, mutta kyllä kaikki tasoittuu aikanaan. Jälkeen päin vain miettii, että oli niin paljon asioita joita olis halunnu sanoa, mutta nyt se on liian myöhäistä. Tällaisia varmaan miettivät kaikki, jotka on äkisti menettäny rakkaan. Mutta ehkä niille sanoille vielä joskus on mahdollisuus.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Fri Sep 05, 2008 2:33 pm
Kaverini kuoli päivällä kolarissa.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Mon Sep 08, 2008 1:14 am
Jenovaranger, osanottoni. Toivon ettei hän ollut Nastolassa menehtynyt moottoripyöräilijä.
Näitä on sattunut. Kaksi avopuolison nuorta serkkua vuoden sisään, saman ikäisinä ja yhtä läheltä sukulaisen poikaystävä moottoripyörän kanssa. Isovanhempia on lähtenyt vanhasta polvesta, nyt odotellaan milloin vanhat isännät ja emännät alkavat vähenemään.
Mukavaa se ei ole, tuntematon tai tuttu. Valitettavasti me emme ole enää tottuneet ajatukseen kuolemisesta.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Reply
